Vanhus on viisas ja sillä on tosi paljon kokemusta elämästä. Mielestäni vanhus on kunnioitettava ja arvokas yksilö.
Minkälaista aikaa vanhuus on?
Se tietenkin riippuu aivan vanhuksesta ja hänen elämänkokemuksesta ja siitä, minkälaiset suhteet hänellä on omiin läheisiin. Mutta luultavasti vanhuus on aika semmosta rauhallista ja jokseenkin onnellista aikaa.
Miksi olet itse valinnut vanhustyön?
Olin muistaakseni 15, kun menin kesätöihin dementiaosastolle ja aivan rakastuin siihen työhön…ja niihin vanhuksiin. Ja vaikka silloin oli ympäristön, eli siis ystävien, mielipide vanhustyöstä varsin negatiivinen, niin silti rakastuin siihen työhön. Tykkään vanhustyöstä ihan älyttömästi ja itsestään se työ on jo palkka.
Miten oma arvomaailmasi on vaikuttanut uravalintaasi?
Ne on varmaankin kumpikin vaikuttanut toisiinsa... työ siihen arvomaailmaan ja arvomaailma siihen työhön. Mutta kyllä jo nyt näkee, että on semmonen oma persoonallinen tapa tehä sitä työtä. Esimerkiksi esteettisyyteen kiinnitän huomiota, teen mielelläni kattauksista ja huoneista kauniita. Teen myös eettistä pohdintaa aika paljon mielessäni…
Minkälaista ammattitaitoa vanhustyössä tarvitaan?
Kyllä siinä tarvitaan ammattitaitoa. Mielelläni lähtisin erikoistumaan vanhustyöhön, en sairaanhoitajaksi, mutta geriatriaa ja gerontologiaa lukemaan.
Minkälaisissa paikoissa olet työskennellyt?
Dementiaosastolla oon ollut pari kesää ja sitten hoivaosastolla ja pienkodissa ja sitten on vähän kokemusta vanhusten kuntoutuspaikastakin.
Mikä vanhustyössä on ollut antoisinta?
Huomaan itsestäni sen, että kun pääsee dementoituneen ihmisen kanssa tekemään työtä ja antamaan itsestään. Se on vaan se mun juttu ja se on semmonen työ, mitä tosi mielelläni teen. Ne pienet onnistumisen tunteet ovat aina päivittäisiä.
Minkälaisessa tilanteessa on tuntunut, että olet onnistunut työssäsi?
Viimeksi oli semmoinen esimerkki, että mies, jolla oli toispuolinen halvaus, ei ollut syönyt aikoihin kunnolla. Sitten kokeilin rauhoittaa sen tilanteen ja laitoin ovet kiinni ja tarjottimen siihen sängyn eteen. Niin se otti sen leivän käteen itse ja se söi sen. Se oli kyllä vähän huteraa ja sitten se joi vielä maidon. Seuraavana päivänä kun kokeilin uudelleen, niin se söi lautasen tyhjäksi puuroa. Se oli semmonen, että aivan vieläkin tulee kylmät väreet. Se oli tosi hienoa.
Mikä on haasteellista vanhustyössä?
Kyllä ne on ne dementoituneet. Se on kyllä sen takia sitten myös ihanaa , koska ne on haasteellisia…kun kaikkien dementoituneiden kanssa pitää olla erillä tavalla. Se ei ole missään nimessä sama kaava kaikkien dementoituneiden kanssa. Mutta se on se haaste, että löytää jokaisesta sen, että mistä narusta vedetään.
Minkälaisiin asioihin voit työn sisällössä itse vaikuttaa?
No se, mikä mulla on nytten ehdottomasti tavoitteena sitten, kun menen työelämään, että kun hoitotyö on kiireistä on se, että mää en mee siihen kiireeseen mukaan, koska se ei ole pakollista se kiire…
Jos saisit itse valita vanhustyön kentältä jonkun alueen, mihin haluaisit töihin, niin mikä se olisi? Miksi?
Ehdottomasti joku dementiayksikkö. Se työ dementoituneiden kanssa on haastavaa ja se on vaan se mun juttu…. Aivan ehdottomasti.
Nyt, kun teillä on ollut nämä nämä avoimet ovet, niin millä tavalla olet houkutellut 9 luokkalaisia vanhustyöhön? Mikä on ollut se jippo? Mikä se ois vanhuudessa, mikä houkuttelis nuoria alalle?
Sepä se onki. Siinä on tosi kova haaste, ..mutta me ollaan yritetty tuoda kaikkia hyviä puolia esille, eikä niitä huonoja puolia. Sillä jos me saahaan edes pieni mielenkiinto syttymään, niin se olisi tosi hyvä… Me keskityttiin siihen, että se on luovaa, antoisaa työtä. Ja se, että siinä saa niitä kokemuksia, elämyksiä ja joka päivä on erilainen. Ja tietysti sitten on se työllistyminen.

Etunimi: Miia
Ikä: 21 v.
Asuinpaikka: Oulu
Ammatti: lähihoitajaopiskelija


















muistiliitto.fi
