Väestön ikääntyminen Suomessa ei ole kenellekään uutinen, vaikka se onkin viime aikoina ollut paljon esillä. Usein käytyä keskustelua on sävyttänyt negatiivinen sävy. Kuitenkin väestömme vanheneminen on seurausta ansiokkaasta terveystyöstä, jonka seurauksena yhä useampi suomalainen voi viettää useamman hyvin ansaitun eläkevuoden. Onnellista kehityksessä on myös se, että parantuneen terveyden myötä myös terve ikääntyminen on yhä useamman mahdollisuus.

Ikääntyneen toimintakyky jäsennetään fyysiseksi, psyykkiseksi ja sosiaaliseksi toimintakyvyksi. Kaikki nämä toimintakyvyn osa-alueet nivoutuvat toisiinsa ja ne voivat iän ja ennen kaikkea erilaisten sairauksien myötä heikentyä. Toisaalta suurin osa ikääntyneistä voi itsenäisesti hoitaa omat asiansa, jos he sairastuessaan tai toimintakykynsä heikentyessä saavat hoitoa sairauteensa, apuvälineiden tuottamaa apua tai inhimillistä tukea. Tässä hoidon ja tuen tarjoamisessa ovat monesti avainasemassa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset.

Vaikka sosiaali- ja terveydenhuollon toimet ovatkin tärkeässä asemassa toimintakyvyn säilymisessä, on myös harrastusaktiivisuuden osoitettu vaikuttavan myönteisesti iäkkään ihmisen terveyteen ja elämänlaatuun. Toimivat sosiaaliset verkostot ja säännöllinen hyvää mieltä tuottava mielekäs yhteinen harrastus ennaltaehkäisevät monia ikääntymisen tuomia vaivoja sekä auttavat sairaudesta toipumisessa ja toimintakyvyn palautumisessa.

Terve ikääntyminen ja erityisesti hyvä toimintakyky on terveyden ja sosiaalihuollon kustannusten kannalta avainasemassa - puhumattakaan inhimillisestä näkökulmasta.

Tulevaisuudessa iäkkäiden toimintakyvyn säilymiseen tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota. Sairauksien ehkäiseminen ja hyvä hoito, elinympäristön muokkaaminen erilaisia toimintoja helpottavaksi ja fyysisen, henkisen ja sosiaalisen toimeliaisuuden edistäminen ovat kaikki tärkeitä keinoja pyrittäessä edistämään iäkkäiden toimintakykyä ja parantamaan heidän elämänlaatuaan.


Hannele Laurila
Järjestöjohtaja
Eläkeliitto ry