Kuinka voisi lyhyesti määritellä hyvän vanhustyön ? Se on monimuotoista, vanhan ihmisen tarpeet ja toiveet ymmärtävää toimintaa, jota tekevät monet ammattilaiset. He ovat yhteistyössä myös vapaaehtoisten ja omaisten kanssa.

Vuosia sitten löysin vanhustyön olemuksen määrittelyyn ”neljän teen ohjelman”. Se tarkoittaa työtä, jossa on mukana tieto, taito, tahto ja tunne. Se kattaa edelleen kaiken keskeisen aivan tehtävästä riippumatta. Näiden osien asettelemiseen keskinäiseen tärkeysjärjestykseen ei ole tarvetta. Kulloinenkin tilanne ratkaisee. Painotukset ovat myös eri vanhustyön ammateissa vähän erilaisia.

Vanhustyössä kaikkein oleellisinta on yhteisymmärrys vanhan ihmisen kanssa. Vaikka työntekijä olisi miten ammattitaitoinen ja tehokas tahansa, ei vanhus koe arvostusta ja turvallisuutta pakko-autettuna. Toisaalta ei pelkkä hyvä tahto riitä, jos vanhus tarvitsee osaavaa hoitoa taikka maukasta ruokaa ja puhtautta. Tarvitaan käden taitoja yhdessä oikean suhtautumisen kanssa.

Vanhustyötä tekevät ihmiset ovat erilaisia persoonia – aivan samoin kuin asiakkaansa. Tämäkin on rikkaus, joka työyhteisöissä olisi kyettävä käyttämään hyväksi. Vanhustyö antaa parhaimmillaan mahdollisuuden oman osaamisensa käyttämiseen ja työnsä kehittämiseen. Tähän puoleen vanhustyöstä on työyhteisöissä ja yhteisöjen johtamisessa aihetta yhä enemmän kiinnittää huomiota. Vain siten turvaamme tarpeellisen uudistumisen.

Vanhustyö on nyt ja tulevaisuudessa ihmisten työtä ihmisten kanssa. Tekniikka tulee olemaan hyvänä apulaisena, mutta ei koskaan voi korvata osaavaa henkilöä. Tiedolla, taidolla, tahdolla ja tunteella – siinä vanhustyön motto !

Pirkko Karjalainen
Toiminnanjohtaja
Vanhustyön keskusliitto